Heippa taas.
Viimeaikoina on hiljasta pitänyt blogissa kevään kirjoitusten ja valmistumiskiireiden takia, mutta töitä on silti urakalla tehty.
Nyt kuitenkin kolmen vuoden urakka koulussa on palkittu ja luokallinen autonasentajia ja kourallinen ylioppilaita valmistui 30,5,2015, hyvä me!!
Haikein fiiliksin koulusta lähdettiin, mutta elämä jatkuu ja uudet tuulet puhaltaa. Erittäin iso kiitos luokkatovereille ja mahtavalle ryhmänohjaajalle Tapiolle, joka on kolme vuotta jaksanut meitä opettaa ja potkia oikeaan suuntaan, vaikka itse olisimme ollutkin hukassa.
Muistakaahan kaikki tukea jatkossakin koululaisten opiskelua ja viekää autonne rohkeasti korjaukseen tai huoltoon Tredun Ajokinkujan toimipisteeseen!
Tässä vielä koko porukka komeana valmistujaisissa.
Blogin jatkosta en vielä osaa sanoa, mutta sen verran täytyy myöntää etten ikinä ole mikään kirjoittajaihminen ollut, mutta tässä kolmen vuoden aikana on aika paljon tullut opittua ja myös blogin pitäminen on tullut tutuksi. Joten kuka tietää vaikka tänne innostuisi vielä koulunkin jälkeen kirjoittelemaan, sillä autohommille ei vapaa-ajallakaan tahdo loppua näkyä.
Viimeisessä jaksossa tuli lähinnä tehtyä viimeiset huollot omiin ja tuttujen autoihin, opiskeltua uusinta moottoritekniikkaa, sekä sähköautojen toimintaa ja uusimpien lisävarusteiden kuten pysäköintiavustimien ja kaistavahtien toimintaa.
Nyt vielä viimeisenä asiana lyhyt kooste yhdestä työstä, josta ei täällä minunkaan blogissa taida olla mainintaa, eli auton myllytyksestä.
Myllytyksessähän on yksinkertaisuudessaan kyse siitä, että auton maalipinnasta hiotaan esiin tasainen ja kiiltävä maalipinta. Myllytys tehoo ainoastaan naarmuihin jotka eivät ole menneet läpi auton lakkapinnasta. Lisäksi myllytys on kätevä tapa saada vanha ja haalistunut maalipinta jälleen uuden kiiltäväksi.
Itse pääsin myllytystä kokeilemaan 2001 vuoden Transporteriin, jonka maalipinta oli vuosien varrella jo pahasti haalistunut ja johon oli jäänyt pinttyneitä tahroja, jotka eivät pesussa lähteneet.
Myllytyshän ei työnä ole vaikea, mutta erittäin aikaavievä, sillä pahasti haalistunut tai naarmuuntunut maalipinta tulee käsitellä usealla eri aineella parhaan lopputuloksen saamiseksi.
Myllytyksessä tulee aina muistaa se, että auto tulee olla huolellisesti pesty ennen myllytystä, sillä lian hankaaminen maalipintaan vain pahentaa asiaa. Lisäksi koneellisesti tehtävässä myllytyksessä tulee pitää maalaisjärki päässä, eikä samaa kohtaa saa hangata liian pitkää. Myllytyksessä käytettävät vahat ovat hiovia vahoja, jotka pahimmassa tapauksessa hiovat maalipinnan puhki, jos samaa kohtaa hioo liikaa. Koneellisessa myllytyksessä tulee antaa koneen tehdä työ ja itse toimia vaan koneen ohjaajana, ELI konetta vasten ei tarvitse nojata koko painonsa avulla vaan kohtuullinen voima riittää. Vahaakaan ei kannata käyttää älyttömiä määriä, vaan pieni määrä vahaa ja hidas pyörintänopeus koneessa on valttia. Viimeisenä huomiona vielä, että vahaa pois pyyhkiessä TULEE KÄYTTÄÄ PEHMEÄÄ RÄTTIÄ tai mielellään nukkaamatonta kangasta. Kiillotetussa maalipinnassa näkyy erittäin helposti naarmut joita jopa kova talouspaperi saa aikaan.
Lopuksi vielä kuvakooste työkaluista ja aineista jotai käytettiin, sekä muutama ennen ja jälkeen kuva.
Nyt kohti uusia seikkailuja, jotka omalla kohdalla ovat inttiin lähteminen 6,7,2015 ja sen jälkeen toivittavasti ammattikorkeakoulu!
Wish me luck!
Heihei!!!
